Huolen herääminen
Sivun sisältö:
Huoli väkivallasta voi herätä lapsella tai nuorella itsellään, heidän huoltajillaan tai muilla aikuisilla tai ammattilaisilla. Lapsi tai nuori voi itse kertoa kokemuksistaan, hänellä voi olla fyysisiä merkkejä tai vammoja kehossaan, tai hän voi oireilla eri tavoin. Lapset reagoivat väkivaltaan, väkivallan uhkaan ja väkivallalle altistumiseen yksilöllisesti riippuen iästä, temperamentista, läheisverkostosta ja muista tekijöistä.
Lapsiin voi kohdistua väkivaltaa vanhempien tai muiden aikuisten tekoina tai laiminlyönteinä, jotka aiheuttavat vahinkoa lapsen hyvinvoinnille. Lapset ja nuoret voivat olla myös keskenään väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Väkivalta voi ilmetä fyysisenä, seksuaalisena, henkisenä, väkivallan todistamisena, kaltoinkohteluna, laiminlyöntinä, kurittamisena, taloudellisena, digitaalisena, vainona, kunniaan liittyvänä tai hengellisenä väkivaltana.
Vanhempien välisen väkivallan todistaminen vaikuttaa merkittävästi lapsen kehitykseen, hyvinvointiin ja kiintymyssuhteisiin myös silloin, kun väkivalta ei kohdistu lapseen itseensä. Väkivallan näkeminen ja kuuleminen on henkistä väkivaltaa, joka voi aiheuttaa lapsessa samanlaisia oireita, kuin fyysinen väkivalta.
Jos aikuiselle herää huoli alaikäiseen kohdistuvasta väkivallasta, on tärkeää keskustella lapsen tai nuoren kanssa huolesta avoimesti ja johdattelematta, ja tehdä tarvittavat ilmoitukset viranomaisille.
