Kiskohoito
Yksi uniapnean hoitomuoto on kiskohoito. Kuten CPAP-laitetta, myös kiskoa pidetään öisin nukkuessa. Kisko kiinnittyy molempiin hammaskaariin, ja se tuo leukaa eteenpäin vähintään 5 millimetriä. Hoidolla pyritään tuomaan kieltä eteenpäin, jotta ilma pääsisi liikkumaan vapaammin ja hengitystiet eivät tukkeutuisi. Kiskohoito sopii etenkin lievää uniapneaa sairastavalle, mutta myös keskivaikeaa ja vaikeaa uniapneaa sairastavalle, jos CPAP-laite ei ole sopiva vaihtoehto.
Ennen kiskohoidon aloittamista on tärkeää, että hampaat on hoidettu kuntoon. Kiinnityskudossairaus, hampaiden vähäinen määrä tai tietynlainen purentavirhe voivat olla esteitä kiskohoidolle. Jos on paljon ylipainoa (painoindeksi yli 30–35), ei kiskohoidolla todennäköisesti saada riittävää hoitovastetta.
Kiskohoidon lyhytaikaisia haittoja voivat olla lisääntynyt syljen eritys ja leukaperien kipeytyminen. Nämä kuitenkin helpottavat yleensä parissa viikossa. Pidempiaikaisia, mutta kuitenkin harvinaisempia haittoja voivat olla leukanivelien kipeytyminen tai purennan muutokset. (Uniapnean hoito – Hengitysliitto)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Ensisijaiseksi hoitovaihtoehdoksi suositellaan aina CPAP-hoitoa. Apneakiskoa ei tehdä ns. matkakiskoksi, mikäli CPAP-hoito toimii. Kahta hoitomuotoa ei tarjota samaan aikaan. Lievissä uniapneoissa hoitona on asentohoito ja painonpudotus.
Apneakiskohoito edellyttää, että potilaalla on hyväkuntoinen ja hoidettu hampaisto. Vaikea purentaelimen kipu- tai toimintahäiriö voi olla este hoidolle.
Apneakiskohoito voidaan tarjota erikoissairaanhoidossa potilaalle, kun:
1. Potilas on oireinen ja motivoitunut hoitoon JA
2. Potilas todennäköisesti hyötyy kiskohoidosta JA
3. Potilas ei ole saanut vastetta CPAP-hoidosta JA
4. AHI >15 (keskivaikea tai vaikea uniapnea)
Ammattiautoilijoiden ja lentäjien uniapneakiskon indikaatiot käsitellään yksilöllisen harkinnan mukaan. Kuorsaajille, joilla ei ole diagnosoitu uniapneaa, tehdään kuorsauskiskoja vain yksityisesti.
Lopullisen päätöksen sopivuudesta apneakiskohoitoon tekee erikoishammaslääkäri. Aina suun kunto ei mahdollista hoidon aloitusta. Tällöin erikoishammaslääkäri ohjaa potilaan suun tutkimukseen yleishammaslääkärille.
